maanantai 22. lokakuuta 2012

Ilo riittää

Joku vuosi sitten tein jutun entisestä luokkatoveristani jonka pieni tyttö sairasti leukemiaa. Lapsen sairaus oli uusinut, perhe oli seilannut toivon ja epätoivon aallokossa eestaas jo monta vuotta.

Poikkeuksellisen valoisan perheenäidin tärkein selviytymiskeino pitkässä, tummasävyisessä ja ennustamattomassa elämänjaksossa oli ollut tietoinen ilon hetkiin tarttuminen.Kun oli esimerkiksi tullut päiviä, jolloin lasta ei akuutisti sattunut eivätkä vanhemmatkaan rypeneet epätoivon alhossa, ystäväni pisti sairaalahuoneessa pirskeet pystyyn. Hyvästä hetkestä otettiin kaikki irti.

Juhlan aiheeksi kelpasi se, että sillä hetkellä ei akuutisti sattunut. Että sai olla hetken iloinen.

Tässä perheessä ilon hetkiin takerruttiin, niillä suorastaan mässäiltiin - sillä tiedossa oli, että vastapainona tulossa oli myös synkempiä hetkiä. 

Ajatus tuntui minusta hienolta jo silloin juttua kirjoittaessani. Vaikken silloin oikeasti tajunnut sitä ollenkaan. Jos itse ei ole kokenut vastaavanlaisia surujaksoja, tällainen puhe menee yli samalla tavalla kuin muutkin ylevät "tartu hetkeen"-ideat.

Jos on joutunut olemaan pidempään surun riepoteltavana, alkaa toisella tavalla herätä niihin hetkiin, jolloin tuntuukin tavallisen hyvältä. Alkaa ymmärtää miten mahtava asia on ihan tavallinen olotila, josta suru sillä hetkellä puuttuu.

Tänä vuonna olen ymmärtänyt, että pelkkä ilo on iloinen asia.

Syyslomalla sienestettiin tytön kanssa

ps. Katsokaa miten kaunista! Jos tätä videota näytettäisiin maapallon ulkopuolisille olennoille ne eivät ikinä uskoisi, että samainen ihmislaji kykenee myös kaaokseen ja pahaan.

7 kommenttia:

  1. Mielelläni luen blogiasi tai lukisin -> fontin väri on niin vaalea, että silmiä siristellen saan tekstistä selvän; voisitko suurentaa fonttia tai vaihtaa tummenpaan väriin? Iloa elämääsi!

    hannah

    VastaaPoista
  2. Todella - ilo on kaikki.

    Toivottavasti tyttö selvisi hengissä.

    Katsoin balettipätkiä ja huumaannuin Joy Womackista. Kenestä tahansa ei ole Bolshoin opiskelijaksi mutta jokainen voi löytää elämäänsä ilon ja intohimon kipinöitä!

    VastaaPoista
  3. Hannah: olisin kovin iloinen jos joku kertoisi miten fonttia muutetaan. Pitääkö muuttaa kirjasintyyppiä vaiko sen kokoa? Minulla on aina ollut tämä sama.

    Hoo: Tosiaan, se toinen video oli myös supervaikuttava, pistettäköön senkin linkki tähän:

    http://www.youtube.com/watch?v=ZCkQCMu4yPI&list=PLABD2F3BEAAC1D837&index=20&feature=plpp_video

    Tuo on siis oma youtubekanavani johon kerään kaikenlaista itseäni inspiroivaa.

    VastaaPoista
  4. Lisäyksenä vielä, että kyseinen ihana tyttö voi tänä päivänä mitä parhaiten, voitti syövän.:)

    VastaaPoista
  5. Fontin suurentaminen onnistuu lukijan omalta koneelta painalla yhtä aikaa Ctrl-painiketta ja plus-painiketta(sijaitsee yleensä jossain numeronäppäinten lähellä).

    VastaaPoista
  6. kiitos Suvenkeiju opastuksesta - samalla löysin uuden mielenkiintoisen blogin -

    hannah

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, valoa päivääsi!

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.